Kuka olen?

Olen viime keväänä Turun yliopistosta valmistunut 26-vuotias lääkäri. Lääketieteen opintojen ohella aloitin väitöskirjatutkimuksen rintasyövän genetiikasta, jonka parissa työskentelin viime syksynä. Tammikuussa palasin taas muutaman kuukauden tauon jälkeen potilastyön pariin.

Yliopistovuosien aikana ehdin suorittaa yli 500 opintopistettä, joihin sisältyi lääketieteen opintojen ohella kaikki tarjotut e-terveyttä käsittelevät kurssit, monitieteinen Sote-akatemia ja Asklepios-kokonaisuus, joka käsittelee humanistisia näkökulmia terveyteen ja hyvinvointiin. Uuden oppiminen on ollut minulle aina innostavaa, eikä opiskelu onneksi lääkärinä lopu valmistumiseen.

Lukemista tasoittamassa ovat vuosien varrella olleet monet harrastukset, joista tällä hetkellä eniten innostaa temppuilu ilmajoogakankaan ja voimistelurenkaiden avulla. Koronapandemian rajoitusten taas hellittäessä palaan innolla teatteriin ja konserttisaleihin. Kesäisin viihdyn parhaiten puolisoni kanssa saaristomerellä purjehtien.

Kestävä tulevaisuus

Hyvinvoinnin perustana on terveys niin yksilön, kuin ympäristönkin tasolla. Päätöksenteossa täytyykin katsoa pidemmälle tulevaisuuteen, sillä emme voi puhtain sydämin jättää tuleville sukupolville ottamaamme velkaa maksettavaksi. Tiedämme, että länsimainen elämäntapa ja jatkuvasti kasvava luonnonvarojen kulutus yli maapallon kantokyvyn, vaikuttaa tulevien sukupolvien hyvinvointiin. Tiedämme myös, että jatkuva velkaantuminen jää tulevien sukupolvien maksettavaksi, mikäli emme ota itse vastuuta ja järjestä taloutta tasapainoon. Vastaavasti sosiaalisen vastuun kantaminen ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen kuuluu osaksi kestävää päätöksentekoa. Pitämällä huolta lasten ja vähemmistöjen oikeuksista taataan jatkossakin kaikille mahdollisuus olla oman onnensa seppiä.

Kaikissa päätöksissä tulee ottaa huomioon kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti sosiaaliset, taloudelliset ja ekologiset näkökulmat. Tutkimustietoa ja uusia innovaatioita tulee hyödyntää mahdollisuuksien mukaan näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Ammattilaiset apuna

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntapula on valtava. Hoitajat hakeutuvat yksi toisensa jälkeen muille aloille ja terveyskeskuslääkärit tekevät vain osittaista työviikkoa tai hakeutuvat töihin sairaalaan tai yksityiselle. Työ terveydenhuollossa on yksinkertaisesti niin kuormittavaa, ettei sitä jaksa. Tästä syystä koulutusmäärien lisääminen ei korjaa työvoimapulaa. Työn pitää olla mielekästä, jotta osaavat ammattilaiset saadaan pysymään alalla.

Hyvinvointialueiden tärkeimpänä tehtävänä on taata laadukkaat palvelut alueen asukkaille ja se onnistuu vain pitämällä huolta henkilökunnasta. Ohjataan aiempaa suurempi osa rahoituksesta avustavan henkilökunnan menoihin, jotta terveydenhuollon ammattilaiset saavat keskittyä siihen, mihin heidät on koulutettu. Sote-ammattilaisten työpäivästä iso osa menee ihmisten hoitamisen sijaan asioiden hoitamiseen, ja tähän on saatava muutos.

Esikuvia unelmille

Sosiaalisen ympäristön kaventuminen on mielestäni yksi hankalimmista ongelmista nykymaailmassa. Monet tapaavat arjessaan vain samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, jotka tulevat samanlaisista taustoista. Tämä kaventaa käsitystä ihmisyydestä ja mahdollisista elämänpoluista. Onnellisen elämän malleja on monia ja jokaisen on kyllä mahdollista seurata omaa polkuaan omia vahvuuksiaan hyödyntäen, mutta tämä vaatii avarakatseisuutta ja hyväksyvää asennetta erilaisia valintoja kohtaan. Jokainen tarvitsee erilaisia esikuvia, jotta voi unelmoida.

Hyvinvointialueet ottavat vastuulleen myös sosiaalihuollon, johon sisältyy esimerkiksi lastensuojelu. Perheiden tukitoimet vaihtelevat tällä hetkellä paikkakunnittain ja tarvittavien palveluiden piiriin pääseminen on vaikeaa. Työssäni lääkärinä olen kohdannut uupuneita vanhempia, jotka kaipaavat tukea erityislapsen kanssa arjen pyörittämiseen. Panostetaan oikea-aikaisiin palveluihin ja tuetaan arkea silloin, kun ei ole vielä liian myöhäistä.

Yhdessä eteenpäin

Hyvinvointialue, valtio ja kunta ovat olemassa meitä ihmisiä varten ja palvelut rahoitetaan aina verovaroin. Mitään palveluita ei siis ole, ellei ole verotuloja niiden tuottamiseen. Emme kuitenkaan voi hyvällä omatunnolla repiä näitä yhteisiä varoja harvojen selkänahasta, vaan jokaisen panosta tarvitaan. Siksi on panostettava siihen, että jokainen aikuinen haluaa ja voi tehdä työtä yhteisen hyvän eteen. Yhteiskunnan toiminnoista syrjäytyminen ja työkyvyttömyys ovat vaikeita korjata. Tässä sosiaali- ja terveydenhuolto voi tehdä oman osuutensa, mutta vaikuttavampaa on ennaltaehkäiseviin palveluihin panostaminen. Yksikään ei saa jäädä yhteisön ulkopuolelle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon on pystyttävä toimimaan yhden luukun periaatteella tulevaisuudessa, jotta esimerkiksi mielenterveysongelmaisen avun saaminen ei jää hänen omalle kontolleen ensikontaktin jälkeen. Yksikään ei saa jäädä tarvittavan avun ulkopuolelle byrokratian takia. Inhimillisen kärsimyksen vähentäminen on yhteinen asia ja jokainen voi vaikuttaa siihen omalla toiminnallaan. Kannetaan yhdessä vastuu omasta ja läheistemme hyvinvoinnista. Jokaista tarvitaan. Siksi sydän on oikealla.