Terveyskeskuksen ei tarvitse toimia huonosti
Ensin tarvitaan pätevä johtaja, joka tietää mitä terveyskeskukselta odotetaan. Se voi olla ylilääkäri, vastaava hoitaja tai joku ammattijohtaja, joka on perehtynyt sote-puoleen. Pääasia, että johtajalla on visio ja kyky johtaa. Seuraavaksi kootaan ympärille osaava tiimi terveydenhuollon ammattilaisia. Työt sujuvat, kun kaikki tietävät omat hommansa ja auttavat muita tarpeen tullen. Aikataulua ei voi laittaa liian kireäksi, jotta joustavuus ja mahdollisuus muiden auttamiseen säilyy.
Keskusteluyhteys työntekijöiden ja esihenkilön kanssa on pidettävä luontevana. Parhaiten tämä onnistuu päivittäisten yhteisten kahvitaukojen avulla. Silloin voi jutella jostain voimakkaasti tupakalta haisevasta potilaasta, joka väittää lopettaneensa polttamisen tai kertoa miten näppärästi saatiin sen yhden tädin ongelma hoidettua jo puhelimessa. Hyvä tiimihenki auttaa jaksamaan, kun kukaan ei tunne jäävänsä yksin. Kun esihenkilö on kysynyt, että miten jaksan ja millaisissa asioissa kaipaisin vielä apua, olen tuntenut olevani tärkeä osa joukkuetta. Mun mielipiteellä on ollut merkitys.
Pörssiyhtiöissä on ehkä joskus ajateltu niin, että tulosta tehdään ja jos työntekijä ei pysy vauhdissa mukana niin aina löytyy uusi tekijä. No sielläkin on onneksi ymmärretty, että tapa ei ole kestävä, koska jossain kohtaa osaavaa porukkaa ei enää löydykään loppuun kulutettavaksi. Terveyspalveluissa yksityiset lääkäriasemat ovat jo ymmärtäneet tämän. Työntekijöistä pidetään huolta pienillä eleillä ja palkkakannustimilla: palkka nousee, kun käyt uuden koulutuksen tai otat vastuullesi jonkun kehittämisprojektin. Julkisella puolella kannustumia ei ole ollut tarjolla ja lisävastuut on sälytetty yhden lähtiessä muiden niskaan.
Jos me halutaan, että henkilökuntaa riittää jatkossakin, on pakko ottaa mallia onnistumisista ja selvittää pitovoiman salaisuus. Kyllä lääkäreitä ja hoitajia on. Kukaan ei vaan halua mennä töihin suolakaivokseen. Ei vaikka maksettaisiin 8000€ kuukausipalkan päälle 4000 € sitoutumispalkkio puolen vuoden raatamisesta. Noilla palkoilla ja työtaakoilla mä ainakin tekisin vuodessa korkeintaan kuus kuukautta töitä ja toipuisin loppuvuoden burn outista. Työn pitää olla vähintään siedettävää, mieluummin kivaa, jotta sitä jaksaa vuodesta toiseen.
Työstä tulee kivaa, kun osaavaa henkilökuntaa on palkattu riittävästi työmäärään nähden. Tällä hetkellä terveyskeskukset kilpailevat henkilökunnasta keskenään. Mitä jos jokainen yksikkö panostaisi viihtyvyyteen ja työn mielekkyyteen? Todennäköisesti nykyistä harvempi vaihtaisi alaa.
Kun henkilökunta voi hyvin, on myös asiakkaat tyytyväisiä. Tämä klisee piti kohdallani paikkansa myös Pansion terveyskeskuksessa, jossa olin töissä aiemmin. Oven suussa oli laite, jossa kysyttiin, että kenen vastaanotolla olit ja kuinka todennäköisesti suosittelisit palvelua asteikolla 0-10. Tällä NPS mittarilla mitataan asiakkaiden tyytyväisyyttä saamaansa palveluun. Arvosanat 0-6 lasketaan arvostelijoiksi ja 9-10 suosittelijoiksi ja näiden perusteella lasketaan luku -100 ja 100 väliltä, jossa 100 tarkoittaa sitä, että kaikki palautetta antaneet olivat suosittelijoita. Meidän yksikön pisteet kohosivat jollakin viikolla täyteen sataseen. Mun saamat arvosanat yli neljän kuukauden työsuhteen aikana oli yhtä lukuun ottamatta pelkkiä ysejä ja kymppejä.
En ole mikään superlääkäri, mutta jotain mä ja koko terveyskeskus tehtiin oikein. Uskallan väittää, että hyvä johtaminen ja aito joukkuepeli olivat avaimet onnistumiseen. Pelkkä palkkojen nostaminen ei korjaa henkilökuntapulaa.