Uuden työntekijän arvostaminen

Monessa työpaikassa kestää hetken oppia ns. talon tavoille. Ennen kyseessä oli lähinnä sellaiset käytännöt, kuin mihin aikaan on kahvitauko, kenen kanssa pitää olla väleissä, että saa kesäloman haluamaansa aikaan ja minä päivinä posti haetaan. Etäajan ja digiratkaisujen tultua jäädäkseen, joutuu jokainen uusi työntekijä tutustumaan näiden lisäksi uuteen tietojärjestelmään tai vähintään uuteen tapaan viestiä tutun järjestelmän sisällä. Alku aina hankalaa, eikös vain?

Olen ollut töissä tai opiskelijana jo niin monessa eri terveydenhuollon yksikössä, että perehdytyksiä on takana kymmeniä. Osa onnistuneita, osa ei. Hyvän perehdytyksen ansiosta olen pystynyt ottamaan jo heti ensimmäisenä päivänä useamman potilaan asiat hoitaakseni. Heikomman perehdytyksen paikoissa ensimmäinen viikko on saattanut mennä ylitöissä, kun mitään asiaa ei saa hoidettua itsenäisesti, mutta toisaalta ketään ei löydy auttamaankaan. Parhaissa työpaikoissa minulta on myös ensimmäisen viikon jälkeen kysytty, että miten perehdytystä voisi parantaa.

Perehdytyksen voi yrittää ulkoistaa erilaisille videoille, mutta sen sisältö ei koskaan vastaa tarpeita. Parhaiten uuden paikan käytäntöihin ja tietojärjestelmiin pääsee kiinni, kun aloittaa työn tekemisen. Silloin tarvitaan joltakulta valmiutta vastata kysymyksiin sitä mukaan, kun niitä tulee. Toki alkuun on hyvä käydä läpi ne perusasiat, mutta esimerkiksi videomuotoisessa potilastietojärjestelmän käyttökoulutuksessa näihin käytetään yleensä ihan liikaa aikaa. Videoista tulee puuduttavia ja oleelliset asiat menevät ohi.

Jos uuden työntekijät toivotaan jäävän, tulee hänet ottaa vastaan arvokkaana osana joukkuetta. Jos ensimmäinen päivä on kurja, eikä omaa osaamistaan pääse hyödyntämään, hakeutuu työntekijä herkästi muualle. Tunne siitä, ettei pysty hoitamaan tehtäviään odotusten mukaisesti, johtaa väistämättä heikkoon työssäjaksamiseen. Se taas saa monet vaihtamaan alaa. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään hoitajaa tai terveyskeskuslääkäriä heikon perehdytyksen vuoksi.